Helmikuussa vietettiin sekä kansainvälistä äidinkielen päivää että ruotsinsuomalaisten päivää. Kansainvälisen äidinkielen päivän perusti UNESCO vuonna 1999. Sen teemoja ovat olleet muun muassa monikielisyys, uhanalaiset kielet, kulttuurien lähentyminen ja lasten kielenoppiminen. Kaikki nämä teemat ovat ajankohtaisia myös ruotsinsuomen kohdalla. Ruotsissa puhutun suomen voi myös nähdä kuuluvan uhanalaisten kielten ryhmään, sillä puhujien lukumäärä on laskenut huomattavasti eikä kieli siirry välttämättä sukupolvelta toiselle.
Ruotsinsuomalaisten päivä 24.2. on C.A. Gottlundin syntymäpäivä ja se on saanut myös paikkansa ruotsalaisessa almanakassa. Tänä vuonna juhlatilaisuuksia oli ympäri Ruotsia ja SVT:n suomenkieliset Sisu-Uutiset järjesti suositun runokilpailun päivän kunniaksi.
C.A. Gottlund teki tutkimusmatkoja metsäsuomalaisalueille 1820- ja 1830-luvuilla ja hän ehdotti muun muassa autonomisen suomenkielisen alueen perustamista pohjoiseen Värmlantiin Ruotsin ja Norjan rajalle. Gottlund oli sangen värikäs persoona, jonka ideat herättivät aikoinaan närää vallanpitäjissä. On sanottu, että idea suomalaisen kansalliseepoksen laatimisesta oli alun perin Gottlundin esittämä, ei suinkaan Elias Lönnrotin joka Kalevalan työsti. Monet Gottlundin aikoinaan esittämistä, utopistisina pidetyistä ajatuksista ovat sittemmin saaneet laajaa kannatusta tai ne ovat toteutuneet.
Gottlundin tapaisia tulisieluja tarvitaan. Hän osasi rohkaista aikalaisiaan ja vei asiaansa eteenpäin välittömällä, hieman naivillakin innolla. ”Kirjuta niin kuin puhutaan! ja puhu niin kuin hoastetaan!” julisti C. A. Gottlund Otawa-teoksessaan 1831. Gottlund kuului kansankielisyyskannan edustajiin, joiden mielestä kansan murteiden tuli toimia kirjakielen muovaamisen perustana. Hänellä oli hyvin liberaali käsitys kielen käytöstä ja hän esitti, että kaikilla piti olla yhtäläinen oikeus oman murteensa käyttöön.
C.A. Gottlund kirjoitti jo vuonna 1817 päiväkirjassaan olevansa tietoinen tuolloisen Värmlannissa puhutun suomen kielen eroavaisuuksista Suomen puolella puhuttuun kieleen nähden. Gottlund teki tarkkoja kielisosiologisia havaintoja suomen kielen stigmatisoinnista ja hän mainitsi, että esimerkiksi hänen tapaamansa taalainmaalaiset, suomea puhuvat naiset eivät tohtineet puhua hänelle suomea, koska ”heitä myös hieman hävetti puhua kieltä, jota eivät täysin hallinneet”. Hän kirjoittaa useaan otteeseen siitä, kuinka viranomaiset mainitsivat suomen kielen jo hävinneen Ruotsista, koska he eivät sitä kuulleet. Informantteja eli suomenkielisiä tavatessaan Gottlundille kävi kuitenkin selväksi, että nämä välttivät äidinkielensä puhumista julkisesti, koska siitä oli heille haittaa.
Näinhän on tänä päivänäkin monen kielivähemmistön parissa; mutta ruotsinsuomalaisten kohdalla negatiivisuuden trendi on selvästi kääntynyt. Asenteiden muuttuminen ei kuitenkaan ole tae kielen jatkuvuudelle. Mutta se voi olla yksi tekijä joka auttaa suomen kielen säilymistä tässä maassa ja rohkaisee kielen käyttämiseen.

Satu Gröndahl

Liekki #01/17

    Pääkirjoitus

     

     

     

Liekki #04/16

    Pääkirjoitus

    FINNJÄVLAR

     

     

Liekki #03/16

    Pääkirjoitus

    Erilaisuudesta elokuvaan

     

     

Liekki #02/16

    Pääkirjoitus

    Monen kulttuurin rikkaus ja rasitus

     

     

Liekki #01/16

    Pääkirjoitus

    Ruotsinsuomalaista

    kirjallisuutta 40 vuotta

     

     

Liekki #04/15

    Pääkirjoitus

    Kielen päällä

    Muuttuva ruotsinsuomalainen kirjallisuus

     

Liekki #03/15

    Pääkirjoitus

Liekki #02/15

    Pääkirjoitus

Liekki #01/15

    Pääkirjoitus

Liekki #04/14

    Pääkirjoitus

Liekki #03/14

 

    Pääkirjoitus

Liekki #02/14

    Pääkirjoitus

    Kielenpäällä

    Puheenvuoro

Liekki #01/14

    Pääkirjoitus

    Puheenvuoro