Muuttuva  ruotsinsuomalainen kirjallisuus

Teksti: Jaana Johansson

Kuvat: Jouni Suomalainen

Vähemmistökirjallisuuden professori Satu Gröndahl määritteli ruotsinsuomalaista kirjallisuutta Maarit Turtiaisen haastattelemana Turun kirjamessuilla Dynaaminen ruotsinsuomalaisuus- seminaarissa. Gröndahlilla on selkeä kuva ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden ja sen kritiikin kehittymisestä

Ruotsinsuomalainen kirjallisuus paikantuu vanhan vähemmistökirjallisuuden ja migranttikirjallisuuden väliin mutta nyt on nähtävissä että ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden määrittely on väljempää kuin aikaisemmin. Eli enää ei ole välttämätöntä esimerkiksi että kirjoitetaan suomeksi, Gröndahl selvittää kun häneltä kysytään mitä ruotsinsuomalainen kirjallisuus on.

- Nyt ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa on myös näkyvissä aivan tyypillisen kansallisen ja kirjallisen instituution eri lajit. Siellä on paljon omaelämäkerrallista kertomista ja paljon fiktiivistä kertomista. 70-luvulla ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa oli selvät migranttikirjallisuuden piirteet, hän jatkaa.

Kriitikot aikaansa jäljessä

- Vielä -80- ja -90-luvuilla kirjallisuuskriitikot saattoivat käsitellä ruotsinsuomalaista kirjallisuutta sairaana ja degeneroituneena kulttuurimuotona, josta ensisijaisesti haettiin kielioppivirheitä.

Gröndahl pitää ilmiötä mielenkiintoisena koska siinä on takauma 1800-luvun Suomeen kun Aleksis Kiven teoksesta Seitsemän veljestä haettiin virheitä. Kritiikin tehtävänä oli palauttaa kirjallisuus kansallisuuden kulttuuriseksi ja puhdaskielisyyden edustajaksi.

- Ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden arviointiin puuttui työkaluja. Alun perin sitä verrattiin esimerkiksi Saksan siirtolaiskirjallisuuteen –Gastarbeiterliteratur- ja silloin ruotsinsuomalainen kirjallisuus hahmottui työväenluokan perinteeksi, eikä päästy kiinni modernin ihmisen juurettomuuteen, ei matkaan kulttuurien ja identiteettien välillä. Nämä teemat olivat hyvin vahvasti esillä, Satu Gröndahl pohtii ja mainitsee Antti Jalavan esimerkkinä.

Tapa puhua

ruotsinsuomalaisesta

kirjallisuudesta muuttunut

- On virheajattelua jos täältä lähdetään etsimään jostakin kulttuurin tai kirjallisuuden osa-alueesta olemuksellista subjektia että tällaista se on. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on hyvin väljää ja se sisältää paljon teemoja. Tietysti kausittain voi nähdä enemmän teemoja, esimerkiksi juurettomuutta mutta on myös muuta, hän selvittää.

- Tänä päivänä olisi rumaa sanoa että ruotsinsuomalainen kirjallisuus on huonoa harrastelijakirjallisuutta. Se oli lähtökohtaisesti se pohja miltä lähdettiin kymmenen – viisitoista vuotta sitten. Oltiin sitä mieltä että ruotsinsuomalainen kirjallisuus oli rumaa, huonoa ja köyhää.

Paljon puuttuu vaikka

kirjallisuus elää ja muuttuu

Ruotsinsuomalaiselta kirjallisuudelta puuttuvat edelleen kustannusyhtiöt ja kustannustoimittajat ja se on Gröndahlin mielestä suuri kysymys. Hän ehdottaakin että esimerkiksi Valtion kulttuurineuvoston kanssa kehitettäisiin tukimuotona mahdollisuus kustannustoimitukseen.

- Nyt rahaa voi hakea kirjan painattamiseen ja painamiseen mutta juuri toimittaminen jää usein retuperälle, Gröndahl sanoo.

Tulevaisuutta on Gröndahlin mukaan vaikea ennustaa, sillä kansallisvaltion vanha kirjallisuuskäsitekin on muuttunut selvästi hän sanoo ja kertoo kuunnelleensa Turun kirjamessuilla luentoa Nils-Aslak Valkeapään teoksesta Aurinko isäni. Hän hämmästyi sitä miten suomalaisen käännöksen saamenkielisiä pätkiä käsiteltiin tutkimuksessa vielä poikkeavina elementteinä.

- Maailmassamme on normaalia että toistakin kieltä siellä on mutta se herättää vielä hämmästystä. Ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa monikielisyys voi olla asia mikä tulee näkymään. On harhakuva että elettäisiin yksikielisessä maailmassa ja yksikielisessä kirjallisuudessa. Ruotsinsuomalaisuutta kuten suomenruotsalaisuuttakin on usein sanottu kuolevaksi kulttuuriksi ja näiden vähemmistöjen kirjallisuutta kuolevaksi kirjallisuudeksi. Aina on kuitenkin huomattu, että tiedot kuolemasta ovat ennenaikaisia, Gröndahl huomauttaa.

Satu Gröndahl toimii vähemmistökirjallisuuden professorina Saamelaisessa korkeakoulussa Norjassa.

- Viran nimikkeen keksiminen jo todistaa sitä että vähemmistökirjallisuutta tutkitaan nyt eri tavalla, se on tullut valtakirjallisuuksien tutkimuksen pariin migraatiokirjallisuuden ohella.

Entä mitä positiivisia voimavaroja ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa on, mikä voisi kiinnostaa Suomessa olevia lukijoita?

- Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on täynnä ainutlaatuisia kertomuksia siitä minkälaista on elää eri kansallisuuksien, valtioiden ja kulttuurien rajoilla. Tänä päivänä se on kirjallisuudessa yleismaailmallinen teema. Migraatio ja nomadismi liittyvät suurempiin kokonaisuuksiin ja näihin teemoihin ei vielä tutkimuskaan ole puuttunut kun tähän saakka ruotsinsuomalaista kirjallisuutta on arvioitu vain Suomesta tai Ruotsista käsin.

Liekki #01/17

    Pääkirjoitus

     

     

     

Liekki #04/16

    Pääkirjoitus

    FINNJÄVLAR

     

     

Liekki #03/16

    Pääkirjoitus

    Erilaisuudesta elokuvaan

     

     

Liekki #02/16

    Pääkirjoitus

    Monen kulttuurin rikkaus ja rasitus

     

     

Liekki #01/16

    Pääkirjoitus

    Ruotsinsuomalaista

    kirjallisuutta 40 vuotta

     

     

Liekki #04/15

    Pääkirjoitus

    Kielen päällä

    Muuttuva ruotsinsuomalainen kirjallisuus

     

Liekki #03/15

    Pääkirjoitus

Liekki #02/15

    Pääkirjoitus

Liekki #01/15

    Pääkirjoitus

Liekki #04/14

    Pääkirjoitus

Liekki #03/14

 

    Pääkirjoitus

Liekki #02/14

    Pääkirjoitus

    Kielenpäällä

    Puheenvuoro

Liekki #01/14

    Pääkirjoitus

    Puheenvuoro